Nyp pitäs äänestää

uut presirenttii.

Mitä jos äänestäsinki Akuankkaa, Elvist tai Selännet.

Ennakkoo kauppareissul.

Ei olis nii virallist.

kuva

Lui Satakunnakansast aamul

et bikinikausi parhaimmillas

Raatihuanee kellariravintolas.

Keskel talvee?

Siin lukiki blini.

Eli plätti.

kuva

Talvel

kuluu päivät tyäs ja opiskelus.

Joka tapaukses

ain o pimmeet.

Aamui illoi sinine hetki.

Käytii mar me hiihtämäs ja.

kuva

Nää lähtis taas. Nää luuli koko talve toisistas, et se toine halus men Kanarial. Sit toine kysy, et millane ilma olis Mallorkal? Toine sano siihe, et samallaine ko Malakaski. No toine sano, et voisko ajatel et mentäski sin? Siihe toine, et oikeestas mä en ol koko aikan halunnu Kanarial ja siihe toine, et no em mäkää. Kumpiki oliki halunnu pohjimmiltas men Fuenkirolaa. Kyl taas kannatti avat suus. Me mennääki ny sit Fuenkirolaa helmikuus. Ja ollaa kumpiki nii onnellisii siit, ettei tartte men Kanarial.

Hyvät kansalaiset ja blogiystäväni!

Joulu päättyi eilen. Kuusi, sähkökynttilät ja joulupallot palasivat paketeihinsa, ja viimeinen joululomalainen poistui hyvin levänneenä Tampereelle. Piparit, suklaat ja muut sörsselit on syöty ja muunnettu uimarenkaaksi vyötärölle. Muutama rusina ja pähkinä pyörii vielä kulhon pohjalla. Ulkovaloja, jouluverhoja eikä muita koristeita tarvitse korjata pois, koska niitä ei koskaan laitettu esille. Vielä kun Nuutinpäivänilta istutaan pimeässä kämpässä ja syödään itse karkit, päästään Oikeaan Arkeen.

Tässä on meidän joululomalaiset teekkarit, Tulevaisuuden Toivot. Voimme ikääntyä turvallisin mielin, sillä heidän käsissään ovat kuuluisat rakennukset, mahtavat sillat ja toimiva logistiikka.

Olen ollut huolissani. Itsestäni. Elämässäni ei tätä nykyä tapahdu ilmeisesti mitään, ei edes blogikirjoituksen aiheeksi riittävää. Vielä enemmän olen huolissani, ettei päänsisäinen ironiamoottorikaan ole toiminnassa. Johtunee kai karhujen talviuniajasta.

Heti seuraava ajatus on, että tässä iässä on kai parempi, ettei ole mitään kerrottavaa. Kerrottavien asioiden hyvän laadun tae kun vanhenee iän myötä.

Käyn töissä, opiskelen ja keksin tekosyitä, ettei tarvitse harrastaa liikuntaa. Siirrän siivouspäivää aina huomiseen ja lepään vähintäänkin riittävästi. Rutiinit luovat turvallisuutta, ja minulla on hyvin turvallinen olo. Joulu ja vuoden vaihtuminenkin menivät vanhojen totuttujen kaavojen mukaan, vähin ja rauhaarakastavin kuvioin. Jos elämä jatkuu tällaisena, olen tyytyväinen.

Tässä on mun koiramummuilukohteeni Lepi 5 kk, pojan ja miniän vestie.